St. Black

St. Black : tammikuuta 2017

1/29/2017

Kuinka muokata hämärässä otettuja kuvia

Näillä leveyspiireillä moni varmasti tuskailee päivänvalon puuttumista ja keinovalossa kuvaamista. Itse kuvaan usein hämärässä ilman erillistä salamaa tai jalustaa ja näin ollen joudun usein käsittelemään kuviani aika rankastikin ennen niiden julkaisua. Tässä postauksessa jaan nyt omat vinkkini hämärässä kuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen Photoshop CC ohjelmalla.

Tähän esimerkiksi valitsin ehkä hieman epäonnistuneen tai tunnelmattoman kuvan, jota muuten en olisi käyttänyt. Kuvan otin EF-S18-55mm perusobjektiivilla. Asetukset kuvaushetkellä olivat RAW, ISO 800, F5.0 ja suljinnopeus 1/13. Ja kyllä, kuvasin tämän käsivaralla. Jostain olen lukenut, että 1/60 ja sitä pienemmillä nopeuksilla pitäisi aina käyttää jalustaa mutta kyllä ihan ok kuvia saa ilmankin ;)


valmis kuva2
Lähtötilanne ja muokattu kuva

Otan siis raaka- eli raw-kuvia. Erityisesti hämärässä kuvatessa raw antaa enemmän mahdollisuuksia kuvan jälkikäsittelyyn tallentamalla siihen enemmän pakkaamatonta informaatiota. Kuvat avaan Adobe Bridge ohjelman kautta Photoshoppiin. Jos käytössä ei ole Bridgeä, kannattaa kuvata asetuksilla, joilla kamera tallentaa raw:n lisäksi jpeg kuvan, näin näet jpeg kuvista, mitä niistä kannattaa lähteä työstämään kuvankäsittelyohjelmalla.

Ihan ensimmäinen asia, jonka tein tämän kuvan muokkauksessa oli rajaus. Rajasin kuvan uudelleen rajaustoiminnolla (crop) ja suoristin sen samalla. Kuvissa olisi hyvä pyrkiä siihe, että edes yksi pystylinja olisi suorassa, tässä kuvassa se on maljakko (seinä jää hieman vinoon).

rajaus

Rajauksen jälkeen terävöitin kuvaa kahdella eri toiminnolla; epäterävämaski (unsharp mask) ja kohinan poisto (noise). Kohinan poistosta kannattaa kokeilla vähennä kohinaa ja poista pilkut -toimintoja.Yleensä toinen näistä työkaluista riittää hyvin, joskus käytän kumpaakin kuten tässä kuvassa. Toiminto haetaan ylävalikosta suodin (filter) -valikosta. Parhaan tuloksen saat kokeilemalla eri vaihtoehtoja.

Erityisesti pimeässä kuvaaminen ja suuren ISO-luvun käyttäminen saa kuvassa aikaan kohinaa, joka tekee kuvasta hieman rakeisen ja epätarkan.

Vaihe 1 -kohinan poistp

Kun kuva on terävöitetty, siirryn säätään sävyjä. Ihan ehdoton ykköstyökalu tähän hommaan on mielestäni käyrät (curves). Toiminto löytyy oikeasta reunasta tasot-näytön yläpuolelta. Tällä työkalulla pystyy valon ja varjon lisäksi säätämään sävyjä. Koska raw-kuvat jäävät aina hieman latteiksi, käytän ne aina vähintään tämän toiminnon kautta ja lisään kontrastia korostamalla valoja ja varjoja.

Vaihe 5 -curves

Yleensä tämä työkalu riittää keltaisuuden poistamiseksi kuvista, mutta jos keltaisuutta vielä jää, säädän loput siitä pois sävytasapaino (color balance) toiminnolla, joka löytyy käyrät-työkalun vierestä oikeasta sivuvalikosta. Näillä työkaluilla (käyrät ja väritasapaino) säädään kuvaa, kunnes olen tyytyväinen siihen. Tässäkin parhaan lopputuloksen saa vain kokeilemalla.

Vaihe 6 -color balance korjattu

Näillä työkaluilla kuvanmuokkaus käy helposti ja pimeässäkin otetut kuvat on mahdollista pelastaa julkaisukelpoisiksi.  Tässä vielä lopullinen, käsitelty kuva:

valmis kuva

Toivottavasti tästä oli apua teille!


Translation:
How to safe dark photos with Photoshop CC and make them publishable.


Tunnisteet: ,

1/27/2017

KVVD: Earl Cooler eli teetä ja puolukkaa

EARL COOLER 1
EARL COOLER 3

Huh, kylläpä meni taas viikko nopeasti. Blogienkin puolesta on ollut inspiroiva viikkoa ja olen törmännyt muutamaan todella mielenkiintoiseen tekstiin aiheista, joista itsekin olen kirjoittanut tai suunnitellut kirjoittavani. Tähän on hyvä päättää työviikko!

Tämän kertaisen KVVD:n inspiraation sain Amarillon Hibiscus Cooler drinkistä. Kävimme muutama viikko sitten siellä syömässä ja jälkiruuaksi joimme nämä drinkit. Olin hieman pettynyt drinkkiin, sillä intensiivisen puolukan sijaan maku oli hieman vetinen ja mehumainen. Muuten kyllä Amarillon menun ulkoasun päivitys on ollut onnistunut, pisteet siitä graafikolle!

Amarillon drinkistä sain siis idean tämänkertaiseen reseptiin, tässä oma versioni tee-puolukka drinkistä:

Earl Cooler

5 dl vettä
5 pussia earl grey teetä
5 rkl sokeria
1 pss (200 g) puolukoita
vodkaa
vichyä

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää teepussit. Hauduta teetä n. 10 minuuttia. Ota teepussit pois, lisää sokeri ja keitä teetä 10-15 minuuttia. Teestä ei tarvitse keittää paksua siirappia, riittää että vettä haihtuu 0,5-1 dl. Jäähdytä teesiirappi.

Drinkin kokoaminen: Murskaa lasiin 3 rkl puolukoita. Kaada päälle 5 cl teesiirappia. Sekoita hyvin. Lisää 4 cl vodkaa, jäitä ja täytä lasi vichyllä. Koristele puolukoilla ja mintulla.

Translation:
Cocktail from earl grey and lingonberry!

Tunnisteet: ,

1/24/2017

Mun bravuuri - Sitruuna-marenkipiirakka

Jokaisella pitäisi olla reseptipankissa edes yksi sellainen makea luottoresepti, joka onnistuu joka kerta ja on helppo tehdä. Minulla tämä on sitruuna-marenkipiirakka. Olen leiponut tätä herkkua niin useasta, että reseptikirja aukeaa aina tämän kohdalta automaattisesti! Piirakka valmistuu kokeneelta leipurilta alle tunnissa ja yleensä kaikki ainekset sitruunaa lukuun ottamatta löytyvät valmiiksi kaapista.

sitruuna-marenkitorttu

Tärkeintä kuitenkin on, että kirpeä sitruuna ja makea marenki rapealla pohjalla maistuu aina taivaalliselta!

Sitruuna-marenkipiirakka

Pohja
150 g voita
4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
vajaa 1 tl leivinjauhetta
1,5 rkl vettä

Sitruunatäyte
1,5 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sitruunanmehua
2,5 rkl maissitärkkelystä
5 keltuaista
50 g voita
0,5 rkl vanijasokeria
0,5 tl vaniljajauhetta

Marenki
5 valkuaista
ripaus suolaa
1,5 dl sokeria 

Vuoraa irtopohjavuoka, halkaisija 26-28 cm, leivinpaperilla. Voitele ja jauhota vuoka korppujauhoilla.

Tee pohjan taikina. Sekoita käsin nyppien kuivat aineet huoneenlämpöiseen rasvaan. Lisää kylmää vettä varovasti ja puristele taikina tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. (Itse kaulin taikinan aina kahden leivinpaperin välissä n. 5 mm paksuiseksi ja viimeistelen painemalla sen vuokaan käsin). Taikina kannattaa painella kulmiin ohuesti, sillä muuten paksua taikinaa on vaikea syödä lusikalla. Nosta vuoka jääkaappiin n. 15 minuutiksi. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aseta piirakkapohjan päälle leivinpaperi ja n. 3 dl kuivia herneitä tai riisiä. Paista uunin alatasolla 15 minuuttia. Ota leivinpaperi ja herneet pois ja jatka paistamista 5 minuuttia.

Pohjan tekeytyessä ja paistuessa tee täyte. Mittaa kaikki ainekset kattilaan voita ja vaniljasokeria lukuun ottamatta. Kuumenna seosta koko ajan vatkaten kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Lisää paloiteltu voi ja vanijasokeri voimakkaasti vatkaten.

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi kuivassa, puhtaassa kulhossa. Lisää ripaus suolaa, se tasoittaa makeutta ja auttaa vaahdon muodostumisessa. Lisää sokeria vähitellen pienissä erissä koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää ja sitkeää.  

Kaada sitruunatäyte kypsän pohjan päälle. Levitä nuolijalla marenki täytteen päälle ja muotoile vaahto aaltoilevaksi. Kypsennä uunissa vielä 5-10 minuuttia, kunnes marenki on saanut kauniin värin. Voit myös käyttää puhalluslamppua pinnan kypsentämiseen uunin sijaan.

Huom! Näin tehty marenki kutistuu ja siitä irtoaa nestettä kun piirakka seisoo huoneenlämmössä. Jos piirakan leipoo valmiiksi seuraavalle päivälle, kannattaa tehdä italialaista marenkia. 

Tarjoile jäähtynyt piiras vielä saman päivän aikana, nam!

Joko teiltä löytyy oma luottoresepti? Jakakaa ne täällä niin laitan ne testiin omassa keittiössäni ja kerron kuinka kävi :)


Translation:
My signature pastry, lemon meringue pie!



Tunnisteet: ,

1/22/2017

Valkoisen lumo

”Valkoinen on kylmä ja persoonaton.”

”Valkoisesta tulee mieleen sairaala!”

”Kylmä ja kolkko.”

”Ihanan seesteinen.”

”Rauhallinen ja kaunis, silmä lepää!”

”Scandinaavinen ja tyylikäs.”

thing with white

Valkoinen sisustus. Siitä on yhtä monta mielipidettä kuin Facebookin kleinspitz-ryhmässä oikeita ruokavalioita. Moni muukin bloggari on viime aikoina pohtinut valkoista sisustusta ja sitä, mikä siinä viehättää vai viehättääkö mikään?

Itsekin olen tätä miettinyt ja varsin laiskana blogilukijana huomioni onkin enemmän Instagramin puolella. Insta on täynnä toinen toistaan ansioituneempia ”valkoisen sisustuksen tilejä” mm. @pellavaa_ja_pastellia@toneroede@keskipiste@modernistikodikas@65m2_... Näitähän riittää. Jotkut tileistä ja tyyleistä puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, kaikki ovat kuitenkin äärimmäisen kauniita tilejä ja seuraajia on kymmeniä tuhansia. Instagramissa olen huomannut myös toisenkin asian, nimittäin omista kuvista tykätyimpiä ovat kuvat makuuhuoneesta, joka sattuu olemaan kotimme ainoa, lähes kokonaan valkoinen huone! Valkoinen toimii?

white-interiorKuvat tekstissä mainituista Instagram tileistä, #onetofollow !

Oma suhteeni valkoiseen sisustukseen on vaihdellut. Itse asiassa, se oli se mitä halusin ensimmäistä kotia sisustaessa. Se oli pieni, kerrostalon alimman kerroksen vuokrakaksio omalla pihalla. Kaikki oli mahdollisuuksien mukaan valkoista ja mustaa. Sitten tuli muutto ensimmäiseen, ihan oikeasti omaan kotiin ja jotain tapahtui. Oliko se sitten ylipäätään elämä vai se, että sisustin 20 uutta lisäneliötä opiskelijabudjetilla, mutta eräänä päivänä huomasin asuvani asunnossa, jossa oli tiikkilipasto, vanha singeri, kontiaisen värinen seinä ja turkoosi lamppu. Makuuhuoneestakin tuli tummanvioletti ja haaveilin maalaavani sen katon kultaiseksi. Mitä tapahtui?

Muutin mieltäni valkoisesta. Valkoisesti tuli persoonaton. Valkoiset kodit olivat joko niitä halpoja Ikea-koteja tai sitten niitä sisustussuunnittelijan isolla rahalla tekemiä esittelykoteja. Kovaan ääneen julistin, etten ikinä voisi asua valkoisessa kodissa. Mutta sitten parin vuoden päästä tumma makuuhuone alkoi ahdistamaan ja salaa haaveilinkin jo valkoisista seinistä ja pellavalakanoista.

21.1.17 2
Nykyinen makuuhuoneemme. Yöpöydät ovat edelleen vanhasta makuuhuoneesta ja odottelevat vaihtoa vaaleampiin.

Tuli aika vaihtaa asuntoa ja remontoida jälleen uusi koti. Teimme valkoisen makuuhuoneen, mutta keittiöön valitsimme rosteria ja olohuoneen jättimäisen seinän maalasimme graniitin harmaalla. En enää kommentoinut valkoisia sisustuksia niin pahasti. Olisin halunnut myös valkoisen kylpyhuoneen (mutta mitä tuli, lue täältä) kultaisilla hanoilla!

Ensin halusin valkoista ja sitten inhosin sitä. Tällä hetkellä kotimme on sekoitus näitä kahta ajatusmaailmaa, enkä enää ole varma, mitä mieltä olen valkoisesta sisutuksesta. Toisaalta rakastan sitä, toisaalta inhoan edelleen. Graafinen, valkoinen tyyli yhdistettynä metalliin ja koivuun kutkuttaa silmää kun taas maalaisromantiikka sisustusteksteineen ei ole minun kuppi teetä. Meillä on kuitenki makuuhuoneessa maalaisromanttinen, vanha ikkuna sängynpäätynä, joten kuka minä olen mitään tähänkään sanomaan.

21.1.17 3

Sen tiedän, että minun ja valkoisen tulevaisuus on epävarma. Rakastan 50-luvun kalusteita ja tori.fi löytöjä, joten täysin valkoista kotia meille ei varmaan koskaan tule. Vai tulisiko, jos osaisin säntillisesti pysyä siinä? Valkoisella sisustaminen on taito, jota minulla ei taida olla. Se on ihan oikeasti vaikeaa valita juuri ne oikeat valkoiset, kun seilaat läpi satojen eri sävyjen joukon. Onnistunutta valkoista sisustusta ei tehdä vain pyörähtämällä Ikeassa.

Olinko siis aina vaan kateellinen niille, jotka siihen pystyivät ja siksi aloin inhoamaan valkoista? Ovatko kaikki valkoisen sisustuksen inhoajat oikeasti vain värisokeita mitä tulee valkoisen eri sävyihin?

Nyt herää kysymys, miksi kirjoitin tämän jos kerran en aio puolustella tai lynkata valkoisia koteja? Ehkä halusin synninpäästön sille, mitä ajattelin muutama vuosi sitten tai ehkä halusin pohjustaa avomiestäni tulevaan remonttiin. Sen kuin tietäsi.

Translation:
White interior, to love or hate, that's the question.
 

Tunnisteet: ,

1/18/2017

Retro senkin uusi elämä

32063910521_fdfed9fc9c_o
31335373253_89d7979d77_o


Ehkä yksi suosikkini huonekaluistamme on tämä retro senkki, joka pelastettiin lähes varmalta kohtalolta pölyttyneestä varastosta. Senkki oli lojunut varastossa varmaan yli 20 vuotta, ja sitä oli käytetty ruuvien säilyttämiseen ja apupöytänä erilaisissa hommissa, esimerkiksi kolvaamisessa. Ajan saatossa lipasto olikin kokenut kovia, siitä muistuttivat lukuisat naarmut ja polttojäljet sen pinnassa.

Kun aloitin sisustamaan nykyistä kotiamme päätin, että nykyiselle senkin paikalle täytyy saada lipasto. Juuri siihen ruokapöydän viereen. Selailin ehdokkaita nettikirppareilta kunnes avomieheni muisti, että hänen isällään saattaisikin olla meille sopiva. Lipasto haettiin meille ja voi elämä se oli kamalassa kunnossa! Likainen senkki oli täynnä naarmuja se vaati ehdottomasti hiomista ja uutta petsiä. Lisäksi yksin vedin puuttui. Ajattelin, että jääköön nyt paremman puutteessa, mutta jotain sille pitäisi tehdä.

Mutta kuinka sitten kävikään, eräänä päivänä huomasinkin pitäväni jokaisesta pinnan kolhusta. Ne täydensivät senkin viereen tullutta kiiltävää betonipöytää täydellisesti. Uusia vetimiäkään ei koskaan hankittu. Nyt täydellisen epätäydellinen senkki on seissyt paikoillaan vuoden enkä voisi kuvitella kotiamme ilman sitä. Enkä koskaan aio hio'a sitä.

Ps. pahoittelen kuvien punaista tunnelmavalaistusta, takan loimu on niin kovin hallitseva :) 


Translation:
This old sideboard is one of my favorite furniture at the moment.


Tunnisteet:

1/16/2017

DIY Amppeli ja suojaruukku parkkinahasta

parkkinahka-amppeli1
parkkinahka-amppeli2
parkkinahkaruukku2

Huh, kylläpä viikonloppu meni nopeasti! Alunperin oli tarkoitus saada tämä postaus pihalle jo sunnuntaina, mutta tunnit vain loppuivat kesken. Eipä siinä, mieluusti kyllä käytin ne ensin kisatöissä ja sen jälkeen ystävän uudella asunnolla kasvissosekeiton ja hieman palaneiden pullien parissa :) Ystäviä tulee nähtyä kyllä liian harvoin!

Viime viikolla annoin periksi pesänrakennusvimmalle ja marssin Plantageniin viherostoksille. Mukaan tarttui mm. kiiltopilea, muratti, rahapuu ja klusia (on muuten tammikuun kanta-asiakastarjouksessa). Muratin ja pilean suunnittelin amppeleihin tv:n viereen ja klusian siihen lattialle peikonlehden seuraksi, meille tuli siis oikea vihernurkkaus olohuoneeseen!

parkkinahka-amppeli3

Ruukku-osastolla ihastuin näihin perinteisiin, punasavisiin suojaruukkuihin. Erityisen hyviltä ne näyttävätkin juuri mehikasvien ja muiden paksulehtisten kasvien kanssa! Saviruukkuja hypistellessäni keksin tehdä amppelit itse parkkinahasta (sitä löytyi vielä kaapista) ja samalla päätin kokeilla tehdä siitä myös suojaruukun. Onneksi keksin, koska näistä tulikin tosi kivat!

Nämä olivat mukavat pienet DIY projektit, jotka kumpikin valmistuivat nopeasti yhdessä illassa. Alla ohjeet molempien tekoon:

Simppli amppeli nahasta, tarvikkeet:

parkkinahkaa
nahkapaska
nauhaleikkuri nahalle
terävä puukko, esim. kirurginveitsi
leikkuulauta
2 o-rengasta
sisarniittejä
vasara

Ampplien teko oli todella yksinkertaista ja aikaa yhteen meni alle 30 minuuttia. 

Ensin leikkasin nauhaleikkurilla (saa mm. Suutarintarviketukusta Nahkakunnasta, myös Ebaysta löytyy hakusanalla leather strap cutter) yhteen amppeliin kolme 10 mm leveää nauhaa. Jos strap cutteria ei ole, voi homman hoitaa puukolla ja metalliviivottimella. Toiseen amppeliin leikkasin 3 x 120 cm pitkää nauhaa ja toiseen 3 x 100 cm.

parkkinahka-amppeli

Nauhat vahasin mehiläisvahaa sisältävällä nahkabalsamilla, jonka jälkeen kiinnitin ne toisiinsa  metalliniitillä niin, että nauhat "sojottivat" tasaisesti joka suuntaan. Nahkanauhat pujotin o-renkaan läpi, jonka jälkeen kiinnitin päät yhteen ylhäältä toiseen o-lenkkiin niitillä. Nauhat kiinnitin yhdellä niitillä niin, että yhdestä nauhasta taitoin lenkin, johon laitoin o-renkaan. Toiset nauhat laitoin tämän päälle ja saksilla lyhensin ylimääräiset päät. Nauhat voi myös kiinnittää yksitellen renkaaseen jokaisen omalla niitillään. Helppoa kuin mikä!

Vinkki!
Niitit on tarkoitus kiinnittää siihen tarkoitetulla koneella, mutta itse olen hoitanut homman jo vuosia pelkällä vasaralla.

Suojaruukku parkkinahasta ilman ompelukonetta, tarvikkeet:

Parkkinahkaa (53 x 18 cm pala jos ruukun korkeus on 17 cm ja ympärysmitta 52 cm)
nahkapaska
ompelulankaa
neula
sakset

Ruukun tein leikkaamalla nahasta suorakaiteen muotoisen palan (Pala saa juuri ja juuri ylettää ruukun ympäri). Nahkapaskalla leikkasin reiät tasaisesti 1 cm välein levyn kumpaankin päähän. Tämän jälkeen kastelin nahan läpikotaisin. Kastunut parkkinahka muuttuu pehmeäksi ja muovailuvahamaiseksi. Märän nahan reunat ompelin käsin yhteen perus pistoilla nurjalta puolelta. Tämän jälkeen käänsin sylinterin ympäri ja rypistelin sitä oikein kunnolla tekstuurin luomiseksi. Märän nahan venytin muoviruukun päälle ja annoin kuivua. Vuorokauden kuivuttuaan nahka kovettuu ja kutistuu ruukun ympärille. Valmis!

Ihastuin tuohon nahkaiseen ruukkuun niin, että ajattelin toteuttaa siitä vielä muutamia pienempiä versiota mm. työhuoneeseen kynätelineiksi! Mitä te tykkäätte?

parkkinahkaruukku1

Translation:
DIY plant hanger and pot from vegetable tanned leather.

Tunnisteet: , ,

1/12/2017

Kana-kookoskeitto riisinuudeleilla

kana-kookoskeitto3

Olen enemmän kotonani italialaisen kuin aasialaisen keittiön parissa. Yleensä meidän keittiössä tuoksuu valkosipuli, tomaatti ja basilika, mutta kylmällä ilmalla keittiöstä leijailee kookoksen, chilin ja inkiväärin aromit. Tämä lämmittävä keitto ravitsee sielua ja sen voimalla jaksaa tehdä lumityöt isoltakin pihalta!

Kana-kookoskeitto (iso kattilallinen)

500 g kanan rintaleikkeitä
50 g punaista currytahnaa
1 l kanalientä
450 g Wok Spicy Zanju -pakastevihanneksia
2 porkkanaa
2 cm tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 tl kuivattua korianteria
1 prk/400 ml kookomaitoa
n. 1 rkl fariinisokeria
soijaa
1 lime
riisinuudeleita
koristeluun tuoretta korianteria sekä chiliä

Paloittele kana sopiviksi suupaloiksi. Kuumenna tilkka öljyä isossa kattilassa ja lisää currytahna. Paistaa tahnaa muutama minuutti ja lisää kana. Kanan ruskistuttua lisää joukkoon kanaliemi. Kiehauta ja lisää sulatetut wok vihannekset sekä pieneksi viipaloitu porkkana. Anna kiehua, kunnes porkkana ovat melkein kypsiä (purutuntumaa saa jäädä). Lisää kattilaan kookosmaito ja mausta fariinisokerilla, valkosipulilla, inkiväärillä, soijalla sekä kuivatulla korianterilla. Maistele ja tasapainoita liemi. Lisää lopuksi limen mehu.

Tarjoilua varten kiehauta vettä ja hauduta nuudeleita siinä 2 minuuttia. Annostele nuudelit lautaselle ja kaada päälle lientä sekä kanaa ja kasviksia. Koristele korianterilla ja chilillä.

Vinkki!
Inkivääriä jää todennäköisesti yli, joten kuori koko inkivääri ja pakasta se. Jäisestä inkivääristä on helppo raastaa makua ruokaan eikä hukkaa synny :)


Translation:
Warm food for cold Finnish winter.


Tunnisteet: ,

1/10/2017

Mattohimotus - That carpet

carpet-craving

Hieman yli vuosi sitten marraskuussa haaveilin tummansinisestä sohvasta ja punaisesta villamatosta. Päädyttiin harmaaseen sohvaan ja kuparinväriseen mattoon.

Tummansinisestä on ennustettu tulevan vuoden trendiä ja nyt minunkin sininen himotus nostaa jälleen päätään (vaikka juuri niille megatrendeille naureskelin tässä postauksessa). Pitäisikö maalata joku seinä? Uuden seinäpinnan lisäksi kaipaan tällä hetkellä lisää huonekasveja, ainakin kumiviikuna ja amppelista alas valuva kiiltopiilea kiinnostavat. Ja matto. Se punainen, kirjava matto. Tuo punainen matto on pyörinyt mielessäni jo yli vuoden, joten pakkohan se on kohta saada. Eli siis jos jollain pyörii nurkissa 200x300 cm kokoinen kuvaukseen sopiva matto, josta luopuisi edullisesti, niin saa vinkata!

Nyt täytyy vähän muistutella sisäistä pesänrakentajaani, että kohta on kevät. Pitäisi tehdä mieli keltaisia tulppaaneita, limenvihreää ja vaaleanpunaista. Mutta ei, pesänrakentajalla on todella tumma kausi menossa.

18-12-16-2


Translation:

Over one year ago, when we started to renovate our current home, I was dreaming about dark blue sofa and red eastern wool carpet. We bought middle grey sofa and copper carpet. 


Now I'm started to feel blue again, should I paint some wall? And once again I'm dreaming about that carpet. That red, pattern carpet. Along with red and blue I'm thinking about dark green, plants like rubber plant and pilea. All dark and rich colors. WTF, now is January and spring is soon here, I should dream of pink and yellow tulips but no, I'm on really dark mood.


Tunnisteet: , ,

1/08/2017

Miltä sinun haastattelusi sisustuslehdessä kuulostaisi?

Jutun lopussa on haaste kaikille sisustusbloggareille!

oman-elamansa-sisustuslehtistara-kansi

Katselin viikolla neloselta Stand Up:ia ja meinasin kuolla nauruun Heikki Viljan osuvasta sisustuslehti-vitsistä (klippi katsottavissa täältä). Vitsi koski sisustuslehtiä ja niistä puuttuvaa realismia. Juttu meni jotakuinkin näin (kannattaa katsoa se klippi); 

Tässä Helsinkiläisessä kolmiossa, omalla pihalla ja merinäköalalla, asuu teollinen muotoilija Sanna kahden leikki-ikäisen lapsensa ja puuseppä-miehensä Robertin kanssa. -Siis merinäköala ja oma piha, missä ne asuu, Kauppatorilla?! 3 huonetta plus keittiö plus aika paljon venäläisiä turisteja!  

Täysremontoidun asunnon valoisassa eteisessä komeilee seinällä Sannan mummon kutoma villaryijy sekä kaunis, antiikkisenkki joka on löytö roskalavalta. -Siis ei mun mummo kudo mitään ryijyjä vaan vaeltelee pitkin hoitolaitoksen käytäviä. Ja aina niissä lehdissä on löytöjä roskalavoilta! Aina kun minä löydän roskalava ja menen innoissani penkomaan sitä aarteiden toivossa, löydän vain vettynyttä eristevillaa ja kuolleen puliukon!  

Juttu jatkui siitä, miltä kuulostasi, jos sisustuslehdissä olisi oikeasti tavallisia perheitä tavallisissa, vähän kulahtaneissa, rivitaloissa. Juttu oli äärettömän hauska ja nauroin vedet silmissä! Jutun jälkeen rupesin miettimään, miltä ja kuinka kliseiseltä kuulostaisi jos meidän perhe ja koti olisi sisustuslehdessä. Joten realismi roskakoriin ja here we go:

oman elamansa sisustuslehtistara 3

Ovikellon kilahdus synnyttää riehakkaan haukun paritaloasunnon oven takana. Oven avautuessa näkymä aukeaa suureen eteiseen, vastassa ovella ovat Pöly ja Villa, kaksi suloista koiraa sekä heidän omistajansa, markkinoinnin parissa työskentelevä Essi ja hänen kirvesmiehenä työskentelevä miehensä Mikael. Pariskunta osti asunnon reilu vuosi sitten ja ovat itse remontoineet sen lähes lattiasta kattoon. 

”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.”

Pariskunta on sisustanut kotia omannäköisekseen persoonallisella otteella yhdistäen uutta ja vanhaa. ”Täysin valkoiset, perinteiset sisustusblogi-kodit ovat kauniita, mutta eivät minua varten.” Essi summaa tyyliään sisustajana. "Pidän älyttömästi 50- ja 70-luvun kalusteista. Ne ovat ajateltuja, keveitä ja persoonallisia. Uudet, 2000-luvun huonekalut eivät vain iske". Niinpä sisustusta on jouduttu hakemaan kirppareilta ja sukulaisten varastoista.
 
Kodin sydämen, massiivisen vuolukivitakan, vieressä komeilee Mikaelin löytö isänsä varastosta, kauniisti patinoitunut senkki, jonka päälle on aseteltu muistoja elämän varrelta: Kultakehyksinen peili on peräisin Essin edellisen työpaikan taukohuoneesta, peltirasia on tuliainen anopilta ja puiset lestit kertovat Essin koulutuksesta jalkinemuotoilun parissa. Senkin yläpuolelle on kehystetty Mikaelin isän rakentaman talon asemakaavapiirros. "Piirros löytyi vähän vahingossa, mutta tiesimme heti, että sille pitäisi löytää paikka uudessa kodissamme. Kyseinen talo merkitsee ja on mahdollistanut meille paljon." Pari toteaa.

Sisustukselle on annettu aikaa kehittyä ja saada kerroksia. "Olen mulle kaikki heti nyt -tyyppi, joten kesti kauan opetella siihen, ettei sisustus ole heti muuton jälkeen valmis. Haluaisin sen olevan mutta samalla haluan nähdä vaivaa oikeiden esineiden löytämiseen, koska kodin pitää olla persoonallinen ja meidän näköinen. Se on vähän ristiriistaista." Essi toteaa. "Muuttaessamme käytin kokonaisen illan valitsemalla senkin päälle tulevia esineitä."

oman elamansa sisustuslehtistara 4
Lipasto toimi varastolla apupöytänä, josta se pelastettiin pariskunnan olohuoneeseen.

Koti on tehty käytännöllisyys ja estetiikka edellä vuoronperään, Mikael on painottanut käytännöllisiä ratkaisuja kun taas Essi on keskittynyt enemmän visuaaliseen puoleen. ”Koko asunto on täynnä kompromisseja” Pariskunta naureskelee harmaalla sohvallaan, joka oli yksi harvoja, juuri tähän kotiin ostettuja tavaroita. "Jos valaisimia ei lasketa, olohuoneessa on ehkä kaksi tänne uutena ostettua esinettä." 80-luvun sohvapöytä oli edullinen löytö nettikirpparilta, kun taas tv-taso on löytö roskalavalta. Sohvan yläpuolella roikkuvat taulut ovat Essin 13-vuotiaana tekemät grafiikkavedokset. "Muistan, kun tein vedoksia. Inhosin sitä koska kuparilaatta piti pestä naurettavan tarkasti jokaisen vedostuksen välissä! Ihme, että en heittänyt niitä silloin roskiin." Mitä pidemmälle keskustelu asunnon sisustuksesta etenee selviää, että asunnon omistajilla on tarina kerrottavana lähes jokaisesta esineestä, oli se sitten löytö roskalavalta, matkamuisto, tuliainen tai lahja. Hallitussa sillisalaatissa kaikelle on löydetty paikkansa. "Kyllä mä kuitenkin usein shoppailen Ikeassa, osaan vaan piilotta ne tänne hyvin!" Essi naureskelee. Mikä oli viimeisin osto Ikeasta? "5 kauhan setti ja led-lamppu, vaikka menimme osamaan paperitähteä."

Kodin sisustuksessa ei ole vain yhtä selkeää tyyliä, eikä päällepäin pysty sanomaan, mistä inspiraatio sisustukseen on tullut. Erityyliset ja eri aikakauden esineet sulautuvat toisiinsa saaden aikaan yllättävän rauhallisen ja harmonisen lopputuloksen. "Valitsen esineet aika lailla fiilispohjalta, jos pidän siitä se todennäköisesti sopii meille. Ja sitä paitsi kontrastit mielestäni tekevät sisustuksesta mielenkiintoisen. Esimerkiksi työhuoneeseen valittiin graafinen tapetti juuri siksi, että se toimii kivana parina vanhan työpöydän kanssa. Niin, ja olihan se tapetti alessa! Ylipäätään on kiva, jos sisustuksessa on vähän ylläreitä!" Essi naureskelee.

oman elamansa sisustuslehtistara 2
Työhuoneen sisustus syntyi tapetin ja pöydän kontrastista.

Yllätyksiä kodista löytyykin, esimerkiksi 50-luvun jäätelöbaari-henkeen sisustettu, mintunvihreä vierasvessa. "Vierasvessassa oli alunperin vanhat, vaaleanpunaiset posliinit ja vitsillä ajattelimme säilyttää ne. Mottoni on; if it's worth doing, it is worth over doing, joten siitä idea vessan sisustukseen tuli. Seinistä tuli mintunvihreät ja lattia laatoitettiin mustavalko-ruudulliseksi. Kokonaisuus kruunattiin vielä Elviksen lp-levystä tehdyllä taululla, joka onkin oikeasti seinään upotetun kaapin ovi. Vähän porukka on katsonut kieroon vessaa, mutta onhan se nyt hauska!" Pariskunta naureskelee.

Muiden mielipiteistä pariskunta ei ole välittänyt muutenkaan remonttia ja sisustusta tehdessä. "Aika paljon muilta, erityisesti vanhemmilta tuli kommenttia suunnitteluvaiheessa. Hyväähän kommentit tarkoittivat, mutta oman päämme mukaan remontoimme ja sisustamme. Onhan tämä varmasti vanhempien mielestä hieman erikoinen koti." Pariskunta pohtii. Esimerkisi keittiön rosteriset kaapinovet ja avohylly herättivät keskustelua. "Lapsiperheessä kaapinovet olisivatkin kamalat ja niitä saisi olla jatkuvasti putsaamassa!"

vinkit ikea-keittion kasaukseen 12
Keittiö remontoitiin oman maun mukaan pariskunnalle sopivaksi.

Haastattelun edetessä tunnelma asunnossa on rauhoittunut ja koiratkin ovat paenneet hälinästä muualle nukkumaan. Tuuli humisee takan korkeassa piipussa ja vesipuutarhasta kuuluu rentouttava liplatus. Hallittu sillisalaatti kuvaa tätä kotia hyvin, pariskunta on saanut palapelin vaikeatkin palat loksahtamaan hyvin paikoilleen.

***

Toivottavasti nautitte, minulla oli ainakin järjettömän hauskaa kirjoittaa tätä! Tämä toimi myös loistavana itsetunnon kohottajana, koska oli pakkoa kaivaa ne kaikista mielenkiintoisimmat ja parhaimmat yksityiskohdat omasta kodista ja tyylistä. HAASTANKIN nyt jokaisen sisustusbloggarin Oman elämänsä sisustuslehtistara -haasteeseen tekemään saman ja kirjoittamaan oman haastattelunsa.  Odotan innolla teidän tekstejä!

#omanelämänsäsisustuslehtistara

Ps. Vielä kun olisi Avotakan kuvaaja mukana tekemässä tätä päivitystä! ;)


Translation:
If our home was in interior magazine.


Tunnisteet: ,

1/05/2017

Keittiön avohylly - toimiiko se oikeasti?

keittion avohylly1
keittion avohylly3

Kun kotimme remontti hieman yli vuosi sitten käynnistyi, oli selvää että meille ei tule yläkaappeja keittiön pisimmälle seinälle. Keittiö on samaa tilaa olohuoneemme kanssa, jolla on korkeutta hulppeat 5,5 metriä. Valitettavasti puoliksi keittiömme päällä on parvi, joten keittiössä korkeutta on vain reilut 2 metriä. Raskaat yläkaapit olisivat saaneet tilan näyttämään pieneltä ja ahtaalta (todisteena tämä kuva ennen remonttia), joten mielestäni ne eivät tulleet kuuloonkaan. Lisäksi omistamme niin paljon kauniita astioita, että ne oli saatava esille.

Kun kerroin keittiön suunnittelmasta, ei se saanut kovin hyvää vastakaikua. Eikö se kerää pölyä? Missä sitten säilytätte astioita? Hyi, ajattele mikä rasvalika siihen kerääntyy!
Ei, se ei kerää pölyä. Astiat mahtuu alakaappeihin. Ja ei, se ei myöskään kerää liedeltä rasvaa. Näin se on, mutta kuinka se on mahdollista?

keittion avohylly2

Ehkä isoin syy sille, miksi olen vuoden asumisen aikana pyyhkinyt pölyt keittiön avohyllyltä vain kuusi kertaa, on se, että meillä on takka.  Iso takka vetää magneetin lailla kaiken pölyn itseensä niin, että takan vieressä olevaa lipastoa saa olla pyyhkimässä harvasen päivä. Tai no, eihän se takka pölyä vedä vaan ilmavirta, jonka takka ja hormi saa aikaiseksi. Takka on käytössä lähes päivittäin ja se toimii meillä pääasiallisena lämmönlähteenä. Kätevästi se samalla helpottaa siivoamista keittiössä!

Mutta mites sitten se rasvalika, liedeltä kun matkaa hyllyn kulmalla on metri? Tämä onkin vähän vaikeammin selitettävissä mutta luulen, että sen kertymättä jäämäminen johtuu uudesta, tehokkaasta liesituulettimesta ja tavastani kokata. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että jääkaapin päälle rasvalikaa/pölyä on kertynyt jonkin verran, mutta avohyllyllä tai laseissa sitä ei ole havaittavissa.

keittion avohylly4

Suurin huoli avohyllyssä oli kuitenkin se, että se syö säilytystilaa aivan kamalasti. Kyllä olisi helpompi myydä sitten tulevaisuudessa jos olisi paljon säilytystilaa! Ehkä, mutta tämä koti remontoitiin meille, ei tulevaisuuden ostajille. On muutenkin absurdia, että suomalaiset usein remontoivat kotiaan sillä perjaatteella, että se on helppo myydä sitten joskus. Eikö kodista pitäisi tehdä oman näköinen? 

Anyway,  meille tämän keittiön säilytystilat riittävät hyvin, eihän kaksi ihmistä tarvitse niin paljon astiota! Muuton yhteydessä konmaritin koko keittiön astiaston ja surutta heitin pois kaiken ylimääräisen; kahdestakymmenestä muovisesta jäätelörasiasta säästin viisi, samoin pois lähtivät yksittäiset, lahjaksi saadut mukit (jotain jouduin säästämään tunnesyistä, mutta onneksi varastotilaa on). Keittiöön jäi se, mitä oikeasti käytetään ja tarvitaan. Lisäksi hyvällä keittiösuunnittelulla ja Ikean loistavilla kalusteilla tekee ihmeitä! Lisää kuvia sekä juttua meidän keittiöremontista löytyy tästä postauksesta.

Mutta siis, toimiiko trendikäs avohylly keittiössä muutenkin kuin vain sisustuslehdissä? Omasta puolestani voin sanoa, että toimii ja suosittelen.



Translation:
Is it a really bad idea to have open shelf in kitchen? Noup.

Tunnisteet: ,

1/03/2017

Aivan järjettömän hyvä valkosipuli-katkarapupasta

valkosipuli-katkarapupasta1
valkosipuli-katkarapupasta4


Harvoin omat kokkaukset ovat niin hyviä, että niistä yllättyy itsekin, mutta viime sunnuntaina tulin aivan vahingossa tehneeksi niin mahtavan pastan että on pakko kertoa se teillekin!

Juhlistimme vuoden vaihtumista kotitekoisella pizzalla, josta jäi jäljelle pizzan tomaattikastiketta ja siitä syntyi aivan mieletön pasta seuraavana päivänä. 

Teen pizzaa varten aina itse tomaattikastikkeen samalla reseptillä:

Tomaattikastike pizzaan

2 prk Mutti-tomaattimurskaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl sokeria
2 valkosipunkynttä
1 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hienonnettua basilikaa
suolaa, mustapippuria

Yhdistä tomaattimurska, oliiviöljy, hienonnettu basilika, raastettu valkosipuli sekä mausteet kulhossa. Maistele, suolaa saa olla reilusti. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Pizzan teosta kastiketta jäi yli muutama desi, ja seuraavana päivänä päätin tehdä ihanasti maustuneesta tomaattikastikkeesta pastaa vähän vain heittämällä aineksia yhteen ja lopputulos oli aivan mieletön:

Valkosipuli-katkarapupasta neljälle

3 dl edellisen päivän tomaattikastiketta
200 g jättikatkaravun pyrstöjä
2 dl kermaa
1 iso valkosipulin kynsi
1/2 tai yksi pieni sipuli
1 kypsä tomaatti
1 rkl tomaattipyrettä
suolaa, mustapippuria
pastaa 3-4 tagliatelle kerää ruokailijaa kohden

Hienonna sipulit ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää sipuleiden joukkoon pilkottu tomaatti. Paista muutama minuutti, kunnes tomaatti alkaa hajoamaan ja lisää eilisen tomaattikastike sekä tomaattipyre. Kuumenna ja lisää kerma. Anna kastikkeet keittyä kokoon 20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kastikkeen keittyessä kokoon keitä pasta ja paista katkaravun pyrstöt nopeasti pannulla runsaassa voissa. Keitä pastaa 1 minuutti ohjetta vähemmän ja nosta pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita ja anna kiehahtaa. Annostele ja lisää ravut.

Tämä oli niin hyvää, siis niin hyvää että en malttanut keskittyä annoksen kuvaamiseen lainkaan! Oikeasti, en voi edes kertoa kuinka paljon suosittelen kokeilemaan tätä reseptiä, rakastutte taatusti <3

Vinkki: Jos et tarvitse tomaattikastiketta pizzaa varten, tee koko annos yllä olevan ohjeen mukaan, anna maustua seuraavaan päivään ja pakasta se sitten annospusseihin, niin saat mahtavan pohjan maustetusta tomaattimurskasta pastalle kuin pastalle.


 Translation:
Amazing garlic-shrimp pasta from yesterday's pizza sauce!


Tunnisteet: ,

1/01/2017

FLICKR - vinkit kuvapalvelun käyttöön


Käytäthän jo Flickr-kuvapalvelua? Jos et, tämä postaus on sinua varten.
IMG_4704 flickr

Nyt Uuden Vuoden päivänä ei kellään varmaan ole parempaa tekemistä kuin keskittyä hetkeksi blogin kehittämiseen ;) Jos Flickr ei vielä palveluna ole tuttu, tästä postauksesta löytyy muutama käytännön vinkki palvelun käyttöönottoon.

Itse aloitin Flickr-kuvapalvelun käyttämisen jonkin aikaa sitten. En heti blogini alussa, mutta siirryin siihen pikkuhiljaa aloittamisen jälkeen. Jo aloittaessani bloggaamisen tiesin, että kuvapalvelu olisi hyvä ottaa käyttöön kahdesta syystä, kuvat ovat paremman laatuisia ja tulevaisuudessa blogi on helpompi siirtää uudelle alustalle tarvittaessa.

Miksi sitten kuvat pysyvät paremman laatuisina, kun niitä ei lataa suoraan bloggeriin? Blogger pakkaa kuvia aina pienemmäksi, vaikka lataisitkin valmiiksi nettiselailuun sopivia kuvia blogiisi. Varsinkin jpg-kuvat menemät kamalan näköisiksi, png-kuvat kestävät pakkaamista hieman paremmin. Yllä olevasta kuvaparista näette eron, bloggerin kuva (jpg) on ladattu suoraan tekstiin koneelta ja Flickr-versio on ladattu linkkinä kuvapalvelusta. Jos eroa ei näy, suosittelen koneen vaihtamista.

Palvelun käyttö on helppoa sekä ilmaista ja tunnukset voi luoda gmailin sähköpostilla vaikka palvelu tarjoaakin Yahoon osoitteen luomista. Kuvat ladataan palveluun oikean yläreunan pilvi-kuvakkeesta. Kun ladattavat kuvat on valittu, ladataan ne palveluun painamalla oikean yläreunan sinistä upload x photos -painiketta. Jotta kuvien jako bloggeriin tai muuhun alustaan onnistuu, täytyy niiden olla julkisia. Ennen latausta palvelu vielä varmistaa, ladataanko kuvat asetuksella public.

flickr photostream
Photostream-näkymä

Kun kuvat ovat lautautuneet, aukeaa palvelun photostream-näkymä, jossa on näkyvillä kaikki palveluun lataamasi kuvat. Kuvan lisäämiseksi blogialustalle tarvitset linkin, jonka saat klikkaamalla kuvan puhekupla-kuvaketta (ilmestyy kun viet hiiren kuvan päälle). Kuva tietoineen avautuu yksin näytölle. Tämän jälkeen painetaan kuvan alakulmassa olevaa nuoli-kuvaketta, ja näyttöön avautuu share 1 photo to -näyttö. Valitse vaihtoehdoista embed, kopio näytössä oleva linkki (huomaa valita kuvakooksi ensin sopiva, itse otan aina orginal-asetuksella)  ja kopio se blogialustasi uuden tekstin HTML-osioon. Kuvien keskittäminen/reunaan tasaaminen onnistuu tekstin luo-osiosta samalla nappulalla millä tekstikin tasataan ja keskitetään.

Palvelun sovellus on samalla hyvä ladata myös puhelimeen, jolloin kuvien jakaminen esim. Instagramissa onnistuu helposti ja kätevästi!

Yksi syy, miksi en heti ottanut palvelua käyttöön on se, että en pidä Flickr:n mouseover -efektistä (eli kun hiiren vie kuvan päälle, näyttää se kuvan tiedot palvelusta). Hetken googlattuani löysinkin ohjeen, miten efektistä pääsee eroon, kuvan koodista täytyy vain poistaa alku, jolloin kuva näkyy ilman Flickr-tietoja. Alla olevassa kuvassa poistettava koodin pätkä on keltaisella:

koodi-pois2
Mouseover-efektin poistaminen

Aluksi palvelun käyttö voi tuntua aikaa vievältä ja vaikealta, mutta parin käyttökerran jälkeen kuvien lisääminen Flickr:n kautta onnistuu nopeasti kun oikeita nappuloita ei enää tarvitse etsiä. Aikaa toki kuluu pari minuuttia enemmän kuin vain lataamalla kuvat suoraan bloggeriin, mutta se vaiva palkitsee kyllä myöhemmin, laadukkaat kuvathan kun ovat monille lukijoille se ykkös juttu. 

Toivottavasti tästä postauksesta on apua uusille kuvapalvelun käyttäjille tai niille, joita esimerkiksi tuo mouseover häiritsee yhtä paljon kuin minua :)


Translation:
How and why to use Flickr.

Tunnisteet: