Slider

STRESSAANKO NYT VÄÄRIN?

9/29/2016


Kuuntelen aamuisin radiota matkalla töihin, mutta harvoin radiossa käyty keskustelu herättää minussa ajatuksia niin, että jään niitä pohtimaan pidemmäksi aikaa. Tänään kuitenkin Radio Aallon keskustelu jäi mieleeni. Keskustelu koski Helsingin Sanomien artikkelia, jossa Juha-Pekka Jakonen pohtii ihmisten stressaamista. Varsinkin vääristä asioista stressaamista.

”Ihmiset stressaavat liikaa pienistä asioista ja liian vähän suurista asioista. Pieni ja turha stressin aihe on, laittaako leivän päälle voita vai margariinia tai voiko syödä viikossa viisi kananmunaa. Olennaisempaa olisi stressata siitä, mitä on olla ihminen, mitä on hyvä elämä ja mitä on totuus. –
- Jakonen korostaa, että tuo (ylimääräinen vapaa-aika) aika kannattaa käyttää nimenomaan johonkin hyödyttömään ja mukavaan. Jos sellaista puuhaa ei keksi, kannattaa pohtia, mitä teki lapsena mieluiten, kun oli rajattomasti vapaa-aikaa.
Juttu osui sopivaan saumaan, koska aamulla kahvia juodessani ehdin jo stressaantua ennen varsinaisen työpäivän alkua: selailin Facebookkia ja jumituin lukemaan Animalian jäsenen aloittamaa keskustelua Atrian ja muutaman bloggarin yhteistyöstä koskien broilerin kasvatusta ja perhetiloja. Nopeasti keskustelu (valitettavasti, kuten aina) eteni syyllistämiseen ja miksi-haluat-tappaa-eläimiä -perusteluihin, jossa hyvinkin kriittisesti arvosteltiin bloggareiden näkemyksiä ja maksettuja, tehotuotantoa puolustavia mielipiteitä. En tässä kommentoi blogien ehkä liian positiivisia tekstejä sen enempää, koska se ei ollut juttuni (härkis)pihvi, vaan jokainen voi käydä lukemassa yhden esimerkiksi Natan WhiteTrash Disease –blogista. Olen itse sekasyöjä, joka suosii kasviksia ja välttelee nimenomaan kanan syömistä. Ideaalia olisi olla täysin vege, mutta minun on vaikea kuvitella, miten saisin elämäntyylini kokonaan eläintuotannosta vapaaksi.  Käytän lihateollisuuden sivutuotteita; ostan nahkatuotteita ja syötän koirilleni raakaruokaa eli lihaa. Tätä keskustelua lukiessani sainkin taas pienen stressin ja ahdistuksen aikaiseksi siitä, että olen nyt taas huono ihminen. Entä jos kuitenkin stressaan väärin ja turhasta? Stressaavatko ylipäätään ihmiset minimaalisista asioista kun pitäisi olla huolissaan maapallon tulevaisuudesta?




Olen suorittaja ja sitä kautta stressaaja. Eli ideaali kandidaatti turhaan stressaukseen. Ahdistun liikenneruuhkassa, koska kuvittelen tuhlaavani aikaa. Ahdistun, jos sohvatyynyt eivät ole aseteltu juuri oikein. Epämääräisistä ”nutkaleista” eli vaatekasoista ympäri asuntoa saan kiukkukohtauksia. Luettuani keskustelua facebookissa ahdistun ja koen huonoa oma-tuntoa siitä, että syön tai treenaan väärin. Kaikissa näissä tilanteissa ahdistuminen on Jakosen mukaan turhaa stressaamista. Sen sijaan minun pitäisi ehkä stressata siitä, että asuntolaina saattaa olla vähän liian iso, työt saattaa loppua koska tahansa ja että en ehkä tiedä mitä on hyvä elämä. Oikeasti en edes kykene stressaamaan näistä isoista, oikeista asioista koska olen onnellinen kodissamme, jonka laina onkin iso ja uskon olevani niin hyvä tyyppi, että löydän aina töitä. Ja koska pidän itseäni onnellisena ja onnekkaana, koen eläväni hyvää elämää.

Ahdistun ja stressaan siis näennäisen pienistä asioista ja tiedänkin niuhottavani mitättömistä asioista (taittelenhan vieraille vessapaperirullan pään). Koskaan en ole kuitenkaan pohtinut, olisinko onnellisempi jos lopettaisin sohvatyynyjen pöyhimisestä angstaamisen? Olisinko onnellisempi, jos murehtisin sohvatyynyjen sijaan elämän tarkoitusta? En usko. Entä olisiko ruuhkassa istuminen sittenkin juuri sitä hyödytöntä tekemistä, joka tekeekin mielenterveydelleni hyvää? En taida uskoa sitäkään. Itseasiassa minulle tämä blogin kirjoittaminen taitaa olla juuri sitä hyödytöntä ja mukavaa tekemistä, joka oikeasti ei vie minua yhtään eteenpäin ja jolle en aseta tavoitteita. Uskottelen toki vieläkin itselleni että kirjoittamalla blogia minusta harjaantuu parempi kirjoittaja ja sisällöntuottaja, ehkä jopa opin jotain sosiaalisesta mediasta. Ja vaikka kirjoitankin blogia, järjestelen silti sohvatyynyt. Pitäisikö jättää järjestelemättä? En pysty. Ainakaan vielä. Siisti sohva ja pöyhityt sohvatyynyt tekevät minut onnelliseksi ja vähemmän stressaantuneeksi.


SOFT AND HARD

9/27/2016







Tykkään pukeutumisessa käyttää kontrasteja ja yhdistää erilaisia materiaaleja toisiinsa. Niinpä pörröinen, pehmoinen neule on mielestäni loistava yhdistelmä nahkahousujen ja biker-bootsien kanssa!

Bootsit hankin & Other Stories:n myymälästä 2014. Tuona kesänä suoritin työharjoittelua H&M:n miesten jalkineiden osastolla suunnitteluassarina ja koska henksualennuksia sai hyödyntää myös COS:n ja & Other Stories:n myymälöissä, tuli siellä shoppailtua aivan liikaa. Saapuessani Tukholmaan kesän alussa, minulla oli yksi iso matkalaukku sekä käsimatkatavaroissa kulkeva, pienempi laukku. Kesän lopulla vaatekaappini oli tuplaantunut, joten heitin ensin osan vaatteista Suomeen ja sen jälkeen tulin vielä lopullisesti kotiin kahden matkalaukun kanssa. 

Reissuni loppupuolella tiesin, että en voinut enää ainuttakaan vaatetta, koska mikään lentoemojen pakkausniksi ei enää pelastanut ääriään myöten täynnä olevia matkalaukkujani. Kuitenkin eksyin vielä kerran & Other Storiesin myymälään ja sieltä mukaani tarttuivat nämä bootsit sekä ihana over size neule. Tietenkään ne eivät enää mahtuneet laukkuihin, joten fiksuna tyttönä puin ne päälleni kotimatkan ajaksi. Ihan hyvä idea, mutta se päivä sattuikin olemaan helteisen kesän viimeinen oikein kunnolla lämmin päivä. Siinähän sitten hiki hatussa raahasin laukkujani kentälle paksussa neuleessa ja uusissa, hiertävissä kengissä. Kun vielä lentokoneessa jalkani vähän turposivat niin voin kyllä todeta, että en ole koskaan ollut niin onnellinen päästessäni omalle kotiovelle!

Nyt kengistä ovat tulleet yhdet lempparini ja voi onnea kun sain kaivaa ne kaapista taas käyttöön. Tätä tekstiä varten kävin myös & Other Stories:n verkkokaupassa pyörähtämässä ja sieltä löysin nämä ihanuudet. Täytyykin ehkä päivitellä kenkävalikoimaa taas syksyyn...


AVOCADO-RASPBERRY SMOOTHIE

9/24/2016

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/18260725/?claim=jwpb8qdcuj4">Follow my blog with Bloglovin</a>




Maidoton avokado-vadelmasmoothie

Viikonloppuisin on ihanaa harrastaa pitkiä aamuja; herätä myöhään ja nauttia aamiaiseksi oikein kunnon brunssi. Varsinkin, jos edellinen ilta on venähtänyt, antaa tämä maidoton avokado-vadelmasmoothie energiaa päivään.

Avokado-vadelmasmoothie
1 avokado
n. 2 dl vadelmia
2-3 appelsiinin mehu
n. 2 dl maustamatonta Alpro Go On -soijarahkaa
makeutukseen hunajaa

Purista mehu appelsiineista. Myös valmis, laadukas appelsiinimehu käy. Laita kaikki ainekset blenderiin, hurauta sekaisin ja nauti!


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/18260725/?claim=jwpb8qdcuj4">Follow my blog with Bloglovin</a>

MAKING OF: COMMERCIAL FILM

9/21/2016


Viime postauksessa jo mainitsinkin joutuvani kameran eteen työjuttujen takia. Kuvasimme Pohjoisesplanadin myymälässä sekä Helsingin keskustan kaduilla mainosfilmin Koreaan, jossa uutena tuotteena lanseerataan ponchot. Suomessa ponchot ovat kuuluneet Marja Kurjen hittituotteisiin jo kauan, joten olen vähän ihmetellytkin, miksi niitä ei ole ollut saatavilla Koreassa. Korealaisissa toimistoissa on kuulemma talvisin niin kylmä, että työntekijät istuvat sisällä takit päällä. Ponchot siis todella tulevat siellä tarpeeseen!

Kuvausryhmän saapuessa tänne, oli jossain vaiheessa käynyt pieni informaatiokatkos, emmekä täällä päässä olleet ihan varmoja, mitä kuvauksilta odottaa. Olin varautunut vastaamaan muutamaan kysymykseen markkinointiimme liittyen, mutta lopulta minun osuuteni kuvauksista kestikin yli tunnin! ”Roolini” oli toimia esimerkkinä skandinaavisesta, rennosta fashionistasta. Ensin kuvasimme esittelyni ja vapaan haastattelun kaupungilla (tähän otokseen tunki mukaan myös saksalainen turisti, joten uusiksi meni). Haastattelussa kerroin näkemyksiäni Pohjoismaalaisesta tyylistä, arvoista sekä siitä, mikä Marja Kurki on ja mikä tuotteissamme vetoaa asiakkaisiimme. Tämän jälkeen kuvasimme kävelyäni kaupungilla, ikkunashoppailua, rentoa kahvittelua ja lopulta kuvasimme hetken vielä ratikassa matkustamista. Eksoottista.

Aluksi kameralle puhuminen tuntui todella vaikealta ja olin vaivaantunut kuvattavana olemisesta. Olo oli typerä. Kuvaustilanteessa alkaa ylianalysoimaan tekemistään ja esimerkiksi oma englannin ääntäminen alkaa kuulostaa todella oudolta. Lisäksi koko tilanne oli niin absurdi (omasta mielestäni) että olin vähällä alkaa nauramaan hullun lailla jokaisen kysymyksen välissä. Naamani ei myöskään pysynyt peruslukemilla vaan hymyilin vähän liikaa joka kohtauksessa. Olen juuri vasta oppinut olemaan valokuvissa, joten video oli ihan liikaa! Onneksi kuvaustiimi otti tilanteen rennosti ja uskottavasti valehtelemalla he saivat valettua minuun itseluottamusta. Ohjaaja kehui vielä olevansa niin pro leikkaaja, että lupasi saada minut näyttämään ammattinäyttelijältä valmiissa filmissä. 

Eilinen työpäivä päättyi siis jälleen kokemusta rikkaampana. Täytyy linkittää valmis mainos tännekin kunhan se valmistuu!

PONCHO INSPIRATION

9/19/2016

Kuvat Iina Raivio, editointi minä

Muutama viikko sitten näin lentokentällä äärimmäisen tyylikkään matkustajan, jonka bongasin noin tuhannen aasialaisen matkustajan joukosta, jotka rynnivät kohti pian boarding-vaiheessa olevaa konetta kohti Osakaa. Tällä jet setterillä oli yllään poncho, saapikkaat sekä lierihattu. Niin yksinkertaisen tyylikästä ja siis aivan täydellinen asu pitkälle lennolle! Tästä inspiroituneena hankin itsekin heti ponchon (Marja Kurjelta luonnollisesti), joka toimii juuri nyt sopivasti takin korvikkeena aamuisin ja on muutenkin toimistossa aika kätevä. Ajatus hatustakin houkuttelee, mutta luulen sen hankinnan odottavan vielä hetken.

Tällä viikolla on taas työrintamalla mielenkiintoista, kun Koreasta saapuu kuvausryhmä tänne tekemään pientä mainosfilmin pätkää Marja Kurjesta. Todennäköisesti minäkin joudun kameran eteen haastateltavaksi, apua! 

BATHROOM RENOVATION

9/17/2016

Varoituksen sana, tästä tulee pitkä tarina.

Ostimme nykyisen kotimme noin vuosi sitten. Etsimme remontoitavaa asuntoa ja päädyimme ostamaan paritalon puolikkaan, joka on valmistunut 90-luvulla. Asunto oli alkuperäisessä kunnossa ja voi hyvää päivää, se oli täynnä sisustuksen ysäriklassikoita kaariaukoista kimaltaviin kivitasoihin! Ennen muuttoa tiedossa olikin parin kuukauden ajan ei niin pientä pintaremonttia. Vanhassa rivitalo kaksiossamme asuimme viisi vuotta, mutta kalliit remontit, esimerkikis kylpyhuone, jäi tekemättä ihan vain siksi, että remontti ei olisi maksunut itseään takaisin asunnon hinnassa. Niinpä olin siis enemmän kuin tohkeissani, kun pääsin viimein suunnittelemaan unelmieni kylpyhuonetta.



Kuten näistä ennen-kuvista näkee, kylpyhuone oli elettävässä kunnossa, mutta ei se missään nimessä kaunis ollut. Itse haaveilin kokonaan valkoisesta kylpyhuoneesta ja ehkä jopa kultaisista hanoista, mutta avomieheni halusi kylppäriin isoa ja tummaa, maskuliinista laattaa. Sain päättää lähes kokonaan muut asunnon materiaalit, joten tässä annoin hieman periksi.

Ennen varsinaisen tarinan alkamista kerrottakoon, että kaikki, mikä vain oli mahdollista mennä pieleen tässä remontissa, meni.

Heti asunnon remontin alkaessa olin jo ensimmäisellä viikolla menossa valitsemaan laattoja, jotta ne olisivat päätetty, ostettu ja paikalla kun kylpyhuoneen remontin oli tarkoitus alkaa. Noh, kiireestä ja muutamasta ongelmasta johtuen laattojen osto jäi ja koko kylppärin remontti pääsi alkamaan pari viikkoa aikataulusta jäljessä (lopulta remontti myöhästyi niin, että asuimme uudessa kodissamme 3 viikkoa ilman suihkua). Suunnitelma meillä kuitenkin jo oli, tumma lattia, yhdelle seinälle samaa, tummaa laattaa ja lopuille seinille kiiltävää valkoista laattaa koossa 30x60 cm. Ja kaikki asennettaisiin 2 mm saumalla. Lisäksi iso kaluste ja leveä allas kahdella hanalla, ihan vaan koska sitten hammaspesulla ei tarvitse tapella kumpi saa sylkeä ensin. 



Emme varsinaisesti päättäneet budjettia, jonka halusimme laattoihin käyttää. Ajattelimme ensin etsiä hyvät ja sitten miettiä, olisiko niihin varaa ja mistä sitten tinkisimme. Olimme etukäteen katsoneet Laattapisteen nettisivuilta seinälaatan ja siihen sopivan lattialaatan, jotka olivat ok hintaiset ja kuvissa näyttivät tosi kivoille. Ja eikun shoppailemaan! Laattapisteen myymälässä etsimme innokkaina valitsemamme seinälaatan ja kun myyjä haki siihen kuuluvan lattialaatan pettymyksen aalto vyöryi ylitsemme: lattialaatta oli täysin eri sävyinen kuin seinälaatta. Eihän niitä sitten voitukaan ottaa. Vietimme myymälässä valehtelematta tunteja ennen kuin löysimme laatan, joka näytti hyvälle ja jossa lattia- ja seinälaatta olivat samansävyiset. Laatta oli pikkuisen kalliimpaa, kun mitä olisimme lopulta halunneet maksaa, mutta koska vain se kelpasi meille, päätimme ottaa sen. Ostopäätöstä tehtäessä varmistimme myyjältä vielä moneen kertaan, että ovathan laatat samankokoisia, määrämittaan leikattuja ja mahdollista asentaa pienen pienellä saumalla.

Ostimme Laattapisteeltä laatat, sauma-aineet yms. ja saimme tuotteet muistaakseni vielä saman viikon aikana. Lastatessamme laattoja huomasimme, että osa paketeista oli avattu ja teipattu uudelleen kasaan. Ajattelimme, että paketista on otettu näytekappale ja siksi ne olivat avattu. Myöhemmin kävikin ilmi, että paketit olivat tippuneet ja osa laatoista oli mennyt rikki. Soitto laattapisteelle ja saimme hakea uudet tilalle.

Viimein pääsimme remontissa siihen vaiheeseen, että laatoitus voitiin aloittaa. Aloitimme valkoisesta seinälaatasta ja seinäpinnat valmistuivat nopeasti ja ilman ongelmia. Tämän jälkeen oli vuorossa tumma seinälaatta yhdelle seinälle ja tässä kohtaa huomasimme, että laatat eivät olleetkaan saman kokoiset, vaikka niin oli luvattu. Valkoinen laatta oli kerrotun 30 cm sijaan 29,80 cm korkea. Kaksi milliä ei tässä kuulosta paljolta, mutta erosta johtuen laattojen saumat oli kulmassa mahdotonta kohdistaa. Pikaisen tutkimisen jälkeen selvisi, että valkoisen laatan nimelliskoko on 30x60 cm mutta laatan TODELLINEN koko olikin kaksi milliä pienempi. Siis wtf, nämähän myytiin saman kokoisina?! Pähkäilyn jälkeen päätimme laatoittaa seinän siten, että kohdistimme saumat silmien korkeudelta ja siitä sitten saumat lähtivät hammastamaan hieman. Kasvatimme myös sauman kokoa 3 millimetriin, jotta tulos olisi ihan ok. Ajattelin, että tämän kanssa kykenen elämään.

Seinien jälkeen aloitimme luonnollisesti lattian laatoituksen. Oli viikonloppu ja apunamme ollut kaverimme oli lähdössä seuraavalla viikolla lomalle. Koska remontti oli venynyt ja omaa suihkua alkoi olla jo ikävä, oli työ päätetty tehdä viikonlopun aikana, no matter what. Ja koska kaikki ei tosiaan mennyt ihan putkeen, huomasimme laattoja asetellessa että määrämittaan leikattu lattialaatta ei ollutkaan määrämittaista; itse asiassa laatoissa oli jopa 3 mm heittoja keskenään. Laatoitapa sitten 2 mm saumalla kun toinen laatta on 3 mm leveämpi. Kello oli jo sen verran paljon, että meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin laatoittaa lattia laatoilla, jotka meillä oli. Ystävämme ja avomieheni tekivät aivan mielettömän työn, jotta saivat lattian saumoista kelvolliset. Toki pari virhettä saumoihin jäi, mutta onneksi kukaan muu kuin minä ei niitä huomaa.

On kai ihan luonnollista, että olimme laattoihin hieman pettyneet. Ne olivat rikki, ne olivat eri kokoisia ja sitten vielä 3 mm heitot lattialaatoissa. Ja maksoimmekin niistä vielä ihan hyvän summan, halvoilta laatoilta olisin ymmärtänyt virheet paremmin. Maanantaina otimme yhteyttä Laattapisteeseen selvittääksemme asian.

Tilanne oli kaikin puolin ikävä, koska emme voineet vaihtaa tai palauttaa laattoja, koska meidän oli pakko saada ne asennettua. Laattapisteellä meihin asennoiduttiin hieman tympeästi, eivätkä he nähneet myyjän tehneen missään vaiheessa virhettä. Esimerkiksi meidän olisi pitänyt ostajina tajuta tarkistaa seinälaattojen nimellinen- ja todellinen koko. Saimme myös kuulla, että "pienellä työsuunnittelulla" kahden erikokoisen seinälaatan saumat olisi voinut kohdistaa. Haluaisin kyllä nähdä sen laatoittajan, joka siinä onnistuu kasvattamatta saumakokoa...

Lattialaatoissa kuulemma heitot sallitaan, koska laattaa leikatessa terän kulma vaikuttaa siihen, kuinka leveä laatasta lopulta tulee. Ja koska meitä tämä häiritsi, meidän olisi pitänyt palauttaa laatat joista sitten Laattapiste olisi seulonut meille tasan 150x150 mm kokoiset. Ja koska Laattapisteen edustajan mukaan tässä oli vain "sana sanaa vastaan", eivät he nähneet olevansa velvollisia hyvittämään meille mitään. Lopulta parin viikon keskustelun jälkeen Laattapiste suostui hyvittämään meille takaisin n. 10% laattojen ostohinnasta. Ei järin paljoa siihen nähden, kuinka paljon ongelmia laatoissa oli. On kai sanomattakin selvää, että meidän kokemuksemme Laattapisteestä ei jäänyt hyväksi.
Kalusteessa yritimme säästää ja siksi hankimme allaskaapin sekä altaan Ikeasta. Tässä(kään) kaikki ei mennyt putkeen. Olin käynyt aikaisemmin mittaamassa kalusteen myymälässä, jotta se saataisiin sopimaan kuin hanska sille tarkoitettuun väliin. Tyhmänä olin mitannut ovien leveyden enkä rungon leveyttä, joka johti siihen, että koottu kaluste oli muutaman millin liian leveä! Taas meni yksi ilta rattoisasti kun hioimme kovaa, kiiltävää pinnoitetta pois kaapinrungoista muutaman millin. Myös altaan asennus aiheutti putkimiehellemme pään vaivaa, koska kalusteemme muodoistui kahdesta erillisestä kaapista, eikä niiden keskellä ollut varsinaisesti tilaa putkille. Onneksi meillä oli apuna niin mahtavia tyyppejä, että ongelmista huolimatta kaikki tuli tehtyä.

Vaikeuksien kautta voittoon ja lopulta murheenkryynistä valmistui unelmien kylpyhuone!



ALL BLACK OUTFIT

9/14/2016



Vaatekaappini on täynnä tummia, löysiä vaatteita, mutta tämän hetkisen suosikkini löysin alkukesästä Kööpenhaminan reissulta. Pyörimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ilman karttaa ja kunnollista nettiä, ja ensimmäisenä iltana päätimme mennä syömään TripAdvisorin suosittelemaan KöD-ravintolaan. Ravintola oli oikea lihansyöjän unelma kuten nimestä voikin päätellä, kasvissyöjille ei ollut tarjolla ruokaa lainkaan. Hintataso oli kuitenkin hieman korkeampi kuin odotimme. Noh, kaikkihan Köpiksessä on kalliimpaa...

Matkalla ravintolaan eksyimme hiukan (kävelimme kilometrin väärään suuntaan), ja löysimme liikkeen, jota ensin luulin kirpputoriksi. Sisällä paljastuikin, että liike myy eri brändien jäännös- ym. pieniä eriä vaatteita suhteellisen edullisesti ja isoilla alennuksilla. Sieltä ostin tämän ihanan, pitkänmallisen kauluspaidan, jota onkin tullut käytettyä jo koko rahan edestä pitkin kesää!

Shopping rule #1
If it aint black, put it back.

SIMPLY CHOCOLATE

9/12/2016

Maailman helpoin suklaakakku

Tässä se on; oikeasti maailman helpoin suklaakakku! Tämä helppo suklaakakku valmistuu vain 25 minuutissa ja mikä parasta, todennäköisesti kaikki ainekset löytyvät jo kaapistasi. 

Suklaatorttu

200 g voita
3 dl sokeria
2 kpl munia
2 rkl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl kaakaojauhetta

Sulata voi mikrossa ja yhdistä kaikki aineet yhdessä kulhossa. Kaikki vain reippaasti sekaisin, ei vaahdoteta mitään ensin. Kaada taikina kaakaojauheella jauhotettuun vuokaan ja paista n. 15 minuuttia 200 asteessa. Kakku saa jäädä keskeltä hieman taikinamaiseksi. Itse olen kokeillut tuunata reseptiä vähän, tähän versioon lisäsin tuoreita puolukoita ja vaniljaa (samalla määrällä jauhoja). Myös itse keitetty, raikas vadelmamelba maistuu taivaalliselta tämän kanssa! Kakku on sen verran tuhtia tavaraa, että se kyllä kaipaa seurakseen raikastavan elementin. Jos melbojen keittely ei nappaa, vaniljajäätelö on varma valinta.
 
Parhaimpia jälkiruokareseptejä ovat ne reseptit, jotka on helppo ja nopea valmistaa makeanhimon iskiessä ja tämä resepti todella on sellainen, suosittelen!
Resepti on löydetty alunperin täältä.



STICK TO THE BASICS

9/11/2016







Ah, ne päivät kun ei ole mitään päällepantavaa ja kotoa olisi pitänyt lähteä jo vartti sitten. Tälläisiä hetkiä varten jokaisen pitäisi kehittää yksi luottoasu, joka näyttää suht asialliselta ja löytyy kaapista aina valmiina. 


Minulla luottoasuna toimii mustat housut sekä valkoinen boyfriend-kauluspaita. Siis aivan peruskauraa ja todellakin jokaisella pitäisi olla nämä vaatekappaleet vaatekaapissa. Tyylissä käytän usein nahkahousuja, jotka ostin sovittamatta kirpputorilta noin vuosi sitten viidellä eurolla. Valehtelematta paras kirppislöyty ikinä! Näitä housuja olen käyttänyt jo enemmän kuin perusfarkkuja. Nahka tuo sopivasti särmää ja rokkihenkisyyttä asuun ja sillä saa myös tekstuuria ja mielenkiintoa kokomustiin asuihin. Lisäksi kiillon ja leikkauksen ansiosta jalat näyttää mega pitkiltä. Valkoinen paita on klassikko, mutta löysempi malli on astetta rennompi ja väljyytensä ansiosta mukava kesäisinkin (tai kun syö vähän liian ison annoksen pastaa lounaaksi).

Kun asun runko on niin basic, on sitä helppo muokata erilaisilla asusteilla. Kuviin stailasin asun itse tekemilläni betonikorulla sekä nahkakengillä, joiden korot valoin myös betonista. Yleensä kuitenkin niinä aamuina, kun tämä asu tulee enemmän kuin tarpeeseen, korut jäävät laatikkoon ja jalkaan sujahtaa valkoiset tennarit. 




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan